Erilaisten tutkimustraditioiden kuvailua

Kriittisen teorian (KT) tarkoitusperä ei ole maailman ymmärtäminen vaan sen muuttaminen.

Mielenkiinnon kohteena ovat työn sosiaaliset aktiviteetit (mukaan lukien tutkimus). Tutkimuksen avulla pyritään lisämään vapautta osoittamalla epätasa-arvoisuutta ja voimaannuttamalla alistettuja ryhmiä. KT:n mukaan tutkijat eivät voi pysyä neutraaleina työssään. Tutkimuksen (tutkijan) tehtävänä on osoittaa missä valta/voima vs. alistussuhde/epätasa-arvo on ja voittaa/ratkaista/osoittaa toimintamalli, jonka avulla havaitut epäkohdat voidaan voittaa.

Kriittisen lähestymistavan tärkeitä metodeja ovat ideologian kritiikki ja toimintatutkimus (action research). Ideologinen kritiikki paljastaa verhotut intressit, osoittamalla kuinka tarkastellussa tilanteessa vallitsee voima/valta epäsuhta, jota ei voi puollustaa nykyisin keinoin. Toimintatutkimus, johon kuuluvat tutkimuksen kohteeseen kuuluvat osallistujat, sisältää toiminnan; tarkoitus on, että muutokset käytännössä johtavat/aiheuttavat kritiikin kohteessa olevan tilanteen muutokseen.

Kriittisen teorian kritiikki

Tieteentekijöiden ei ole tarkoitus olla muutosagentteja: kriittisellä teorialla on poliittisia tarkoitusperiä ja tutkimukseen sijoitettuna se vääristää tutkimusta. Käytännössä toimintatutkimuksen myötäelämyksiä tuottavat tarkoitusperät ovat asiaankuulumattomia. Todellinen voima/valta sijaitseen tutkimuksen harjoittajan tavoittamattomissa. .

Tutkimus ja evaluointi

Tutkimuksen tulisi olla sellaista, että myös päättäjät (poliitiko) pystyvät niitä lukemaan. Usein käy niin, että organisaation tilaa pyydetään arvioimaan/evaluoimaan henkilö, joka edustaa jotakin muuta tutkimusyhteisiö tai niin, että tutkimusyhteisön ulkopuolinen henkilö referoi sen mitä tutkimustulokset kertovat. Kummassakin tilanteessa ei ole tehty varsinaista tutkimusta.

Vaikka tutkimus ja arviointi ovat päällisin puolin melko samanlaisia prosesseja. Molemmat käyttävät tuloksen saamiseksi samoja menetelmiä ja taitoja. Kuitenkin on olemassa eroja, niin käytännöllisiä kuin käsitteellisiä, joista joitakin seuraavassa:

Käsitteellisesti:

• Evaluaatio on enemmän paikallinen kuin universaali
• Tutkimus tehdään uteliaisuudesta, evaluaatio tehdään ongelmanratkaisuksi
• Tutkijat ovat vastuussa tekemisistään tutkimusyhteisölle, arvioijat 'asiakkaalle'
• Tukimus etsii johtopäätöksiä, arviointi johtaa päätöksiin
• Arvioijan agenda on annettu.

Käytännössä:

Käytännöt erot epäselvät pääasiassa politiikan ja rahoituksen takia. Tämä haittaa arviointiprojektien laatua esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

• Kritiikitön projektitavoitteiden hyväksyntä (lojaalisuus tilaajalle; arvionnin perusteella ratkaistaan ongelma)
• Lyhytaikaisuus
• 'Yliraportointi' muutoksen tuomista eduista, jotka tyydyttävät arvioinnin tilaajia (esim. johtajat) ja 'aliraportointi' kriittisestä osapuolesta (esim. koulun henkilökunta, oppilaat)
• Ei-teoreettinen lähtökohta
• Itsesensuuri ja/tai julkisen raportoinnin puuttuminen.

Tutkijan toiminnan lähtökohta tulisi olla ensisijaisesti ongelma-asettaminen, ei niinkään ongelmanratkaisu.

HUOM: Kasvatuksellinen tutkimus on äärimmäisen poliittista.

Cohen, L., Manion, L. & Morrison, K. (2000), Research Methods in Education 5th Edition, London, RoutledgeFalmer